Näin vakuuttavan roolityön tueksi olisi kaivannut käsikirjoituksellisia ulottuvuuksia, jotka olisivat avanneet tulkintoja Cheneyn vallankäytön motiiveihin. Henkilötarinan lisäksi elokuva avaa kulissien takaista vallan käyttöä samaan tapaan kuin The Big Short avasi pörssimaailman saloja. Vuonna 2016 Paramount Pictures -yhtiö ilmoitti hankkineensa oikeudet Cheneyn tarinaan ja alkoi työstämään elokuvaa. Vice - vallan oikeat kasvot lähtee käyntiin erinomaisesti. Ne jäävät nyt enemmän arvailuiksi tai osoittavat vain yksioikoisesti taloudellisiin intresseihin, joilla on varmasti oma huomattava rooliinsa, mutta selittävätkö ne kaiken? Jos omien ja sidosryhmien edut ovat vallankäyttäjien ainoita ohjaavia tekijöitä, kuten nykypolitiikka Suomessakin helposti antaa ymmärtää, demokraattinen järjestelmä näyttäisi nostavan valtaan lähinnä psykopaatteja, joilta puuttuu kyky niin myötäelämiseen kuin ymmärrykseen yleisestä edusta. Sujuvaa kokonaisuutta sekoittaa kuitenkin kertoja, jonka merkitys jää ainakin kertakatselulla hämärän peittoon.
Vice ei siis ole poliitikko Dick Cheneyn elämäkerta, vaikka se siltä vaikuttaa. Elokuva harppoo aikatasolta toiselle, käyttää harkitusti aikalaiskuvastoa ja rikkoo pirteästi elokuvakerrontaa. Pääosassa nähdään jälleen muuntautumiskykyinen Christian Bale ja muissa rooleissa Amy Adams, Steve Carell ja Sam Rockwell. Puolessa välissä leffaa ohjaaja revittelee oikein kunnolla ja tarjoaa jotain ainakin itselleni täysin ennennäkemätöntä. Äänimaailmaankin on saatu mukaan nokkeluuksia, mutta harmillisesti Nicholas Britellin säveltämät musiikit eivät nouse kummoisesti esille.
Kuten sanoin, tarina hyppii ajassa välillä todella paljon ja siksi elokuva vaatii jatkuvaa tarkkaa seuraamista. No okei, se on ehkä sattumaa, mutta Bale on todella osoittanut hurjaa omistautumista roolejaan kohtaan ja onneksi se myös palkitaan. Elokuvaviikko on aina perjantaista torstaihin. Olen todella pettynyt siihen, kuinka tökerösti McKay päätti lopettaa elokuvansa. Bushin Rockwell varapresidenttiehdokkaaksi ymmärtäen alusta asti, että hän saisi lähes rajoittamattoman aseman toimiessaan vain nimellisesti varapresidenttinä.
Pohjavire on vakava, mutta tunnelmaa kevennetään humoristisilla, osin satiirisilla painotuksilla ja kerronta on rytmitetty rivakaksi, mikä saa tarinan etenemään jouhevasti. . Hänen yhteytensä Dick Cheneyhin on pitkään epäselvä ja kun yhteys elokuvan loppupuolella selviää, kyse on sen verran paksusta pajunköydestä, että sitä ei kerralla nielaise. Tekniseltä toteutukseltaan Vice - vallan oikeat kasvot on lähes kaikin puolin onnistunut teos. Vice on oppitunti amerikkalaisen vallanjako-opin teoriasta ja käytännöstä. McKayn kirjoittama dialogi on usein todella nokkelaa ja parissa kohtaa hän onnistuu keksimään siihenkin omituisia niksejä. McKayn osaavissa käsissä Cheneyn kaksijakoisuus toisaalta omistautuneena perheenisänä ja toisaalta poliittisena nukkemestarina ottaa intiimin, älykkään ja jopa uskaliaan kerronnallisen muodon.
Tyttärille on luotu omat sivujuonensa, mutta ne ovat loppujen lopuksi hieman kömpelösti mukaan tungettuja. . Tähti on sisäistänyt henkilöhahmonsa pienimpiä eleitä myöten. Balen kehonkieli on mestarillisen vähäeleistä, pientä ja tehokasta. McKay ei tunnu luottavan siihen, että elokuvan kiinnostava aihe jaksaisi pitää katsojan mielenkiintoa yllä. Tämä ei kuitenkaan tuota ongelmaa, sillä filmi on suurimmaksi osaksi niin vangitseva loistavien näyttelijäsuoritusten ja taiturimaisen ohjauksen vuoksi.
Ohjelmisto julkaistaan maanantai-iltapäivisin viikoksi kerrallaan. Uusi ohjelmisto ja seuraavat näytökset julkaistaan alan käytännön mukaan aina maanantai-iltapäivisin viikoksi kerrallaan. Sam Rockwell on kuin ilmetty George W. Elokuva muistuttaa kovasti McKayn edellistä ohjausta The Big Short, joka käsitteli vuosien 2007—2009 finanssikriisiä. Voi kunpa Bale vain tajuaisi, että maskeeraajat ja puvustajat voivat lihottaa hänet hänen puolesta, eikä Balen tarvitsisi ottaa tällaisia terveysriskejä. Hän on aivan mielettömän hyvä tässä elokuvassa ja onnistuu katoamaan totaalisesti hahmonsa taakse. Pääosaa näytellyt Christian Bale palkittiin roolityöstään Golden Globe -palkinnolla.
Tällä kertaa Bale lihotti itseään lähes 20 kiloa muuttuakseen Dick Cheneyksi. Tähän epäilykseen on tarttunut 2015 parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin voittanut Adam McKay. The Machinistia 2004 varten Bale laihdutti lähes 30 kiloa, minkä jälkeen hänellä oli puoli vuotta aikaa kerätä hurja lihasmassa 2005 varten. Sitovat ilmoittautumiset viimeistään sunnuntaina 10. Tällaista draamaa dokumentaristi Michael Moore tekisi, jos osaisi. Haluatko tehdä tärkeää työtä ja olla tekemisissä ihmisten kanssa? Cheney on valmis menemään todella pitkälle vallanhimonsa kanssa ja tekee välillä kyseenalaisia ja hirveitä tekoja.
Vice vyöryttää katsojan eteen runsaasti ääni- ja kuvaärsykkeitä uudemman ajan historiasta. Apunaan vaikuttava ja horjumattoman uskollinen vaimonsa Lynne Adams ja oppi-isänään tyly ja kovaääninen Donald Rumsfeld Carell Cheney ujuttautui Washingtonin poliittisiin piireihin alkaen Nixonin hallinnosta, edeten Valkoisen talon kansliapäälliköksi Gerald Fordin valtakaudella ja päätyen lopulta viisi kautta kongressissa palveltuaan George H. Ohjelmisto ja aukioloajat Lipunmyynti teatterilla avautuu näytöspäivinä arkisin klo 17 ja viikonloppuisin puoli tuntia ennen päivän ensimmäistä elokuvanäytöstä ja sulkeutuu päivän viimeisen näytöksen alettua. Adams on oikein mainio osassaan, mutta jää pahasti Balen huikean roolityön varjoon jokaisessa kaksikon yhteisessä kohtauksessa. Carell on näyttänyt todelliset lahjansa mm. Hakuaika kesän 2020 kesätöihin päättyy 31.
Kiireellisissä lipunmyyntitiedusteluissa iltaisin ja viikonloppuisin kannattaa ottaa puhelimitse yhteyttä lipunmyyntiin teatterin aukioloaikoina, puh. On suuri sääli, että filmi lähestulkoon unohtaa lopussa olevansa elokuva ja alkaa vain revittelemään poliittisella kannanotollaan ärsyttävään saarnaamiseen asti. Jalkojen alla on silti riittävästi kovaa maata, jotta elokuvan voi huoletta laskea asialliseksi republikaanivaikuttajan profiiliksi. Suomeen leffa saapui vasta nyt. Tarina poukkoilee paljon ajassa, jolloin selostus on katsojalle mukava lisä, mutta Kurt on mukana niin paljon, että usein hän tuntuu rikkovan rytmityksen ilmestymällä kuvaan.
McKayn osaavissa käsissä Cheneyn kaksijakoisuus toisaalta omistautuneena perheenisänä ja toisaalta poliittisena nukkemestarina ottaa intiimin, älykkään ja jopa uskaliaan kerronnallisen muodon. Cheneyn juonikas ja salavihkainen tyyli tehdä politiikkaa on mullistanut amerikkalaista poliittista kulttuuria niin, että sen kaikuja voidaan kuulla vielä tulevillakin vuosikymmenillä. . Vice muistuttaa tyyliltään The Big Shortia. McKay on halunnut iskeä oikein kunnolla vielä lopussa, mutta sen sijaan, että revittely olisi tällä kertaa hupaisaa ja kekseliästä, se tuntuu enemmänkin mauttomalta kannanotolta, mikä jätti itselleni todella ristiriitaisen tunteen, kun kävelin pois teatterista. Jos pidit elokuvan viimeisestä puolituntisesta, kannattaa lopputekstikohtaus vilkaista, mutta jos taas loppupää ärsytti myös sinua, kannattaa lopettaa katselu ennen kohtausta, sillä se vain ärsyttää enemmän.